Ilkka Jormanainen toteutti keväällä 2021 opinnäytetyönsä yhteistyössä Goodwill ry:n kanssa. Aiheeksi työhön valikoitui Asiantuntijuuden lahjoittamisen hyvät käytännöt ja päätöksenteon ilmiöt. Ilkan lopputyö oli osa hänen YAMK-opintojaan liiketalouden koulutusohjelmassa. Työssään Ilkka pohti muun muassa keinoja, joilla asiantuntijat saataisiin kiinnostumaan osaamisen lahjoittamisesta järjestöille. Goodwill ry haastatteli Ilkkaa opinnäytetyön tiimoilta.
Ilkka: Lahjoittajista nousi voimakkaasti esiin hyvän tekemisen motivaatiotekijä. Tarkkaa syytä tälle oli kunkin hankalaa sanoittaa. Voikin hyvin olla, että tietynlaiset persoonan piirteet, kuten rehellisyys, nöyryys ja myötämielisyys, saavat lahjoittajat käyttäytymään prososiaalisesti. Prososiaalisuus siis pitää sisällään altruismin, sekä lähimmäisyyden ja auttamisen. Tämän myötä heillä on valmiutta ikään kuin tehdä se ensimmäinen liike eli tässä tapauksessa auttaa ilman varmuutta vastikkeesta. Kyse ei kuitenkaan ole ns. puhtaasta altruismista, vaan lahjoittajat odottavat saavansa vastavuoroisesti jonkin vastineen esimerkiksi hyvän mielen tai muuta henkistä pääomaa. Tällainen käyttäytyminen on melko tyypillistä myös perinteisessä vapaaehtoistyössä.
Mikä nousee todennäköisesti voimakkaammin esiin osaamisen lahjoittajien motivaatiossa verrattuna perinteiseen vapaaehtoistyöhön, on kyvykkyyden rooli. Kyvykkyys pitää sisällään oman osaamisensa hyödyntämisen eli kokemuksen siitä, että osaa sen mitä on tekemässä. Lahjoittajat saivat näitä kokemuksia lahjoitustyöstään ja kokivat olevansa alansa asiantuntijoita, mikä oli heille palkitsevaa. Kyvykkyyteen kuuluu myös uuden oppiminen eli kyvykkyyden laajentuminen. Lahjoittajat pääsevät tutustumaan hyväntekeväisyyden kautta erilaisiin haasteisiin, joissa olla apuna ja kehittää näin omaa osaamistaan. Oppimaansa he pystyvät myös hyödyntämään esimerkiksi työelämässä.
Ilkka: Mieleen tulee oikeastaan kaksi tekijää. Aiemmin mainitun hyvän tekemisen motivaatiotekijään kuuluu olennaisena myös merkityksellisyys. Kysyisin mikä merkitys lahjoittajan tekemisellä on järjestön toimintaan tai järjestön ihmisille. Suosisin positiivista muotoilua yhteydenotoissa esimerkiksi "auttamalla edistät toimintaamme...". Aiemmin mainitun hyvän tekemisen motivaatiotekijä lisäksi tähän kuuluu olennaisena myös merkityksellisyys - sillä mitä teen on jokin merkitys. Tämä merkitys tulee tuoda näkyville. Ei tule kuitenkaan erehtyä menemään mainospuheiden puolelle, vaan olla rehellinen siitä mitä apua järjestö kaipaa ja mitä lahjoittajalta toivotaan. Oletukset voivat aiheuttaa pettymyksiä ja siten syödä lahjoittajan motivaatiota.
Ilkka Jormainen (kuvassa) tutki osaamisen lahjoittamisen hyviä käytänteitä.
Toisena nostaisin esiin sen mitä lahjoittaja saa lahjoituksestaan. Nyt ei puhuta tosiaan mistään rahallisesta palkinnosta, jota en muutenkaan suosittele ottamaan mukaan, vaan täysin muista palkkioista. Pääseekö lahjoittaja esimerkiksi tutustumaan huippu porukkaan? Mitä osaamistaan hän pääsee hyödyntämään tai kehittämään? Voisiko tämä lahjoitustilanne tarjota jonkin ainutlaatuisen kokemuksen? Aiemmin mainitsin vastavuoroisuuden periaatteen, minkä lyhyesti voisi kuvata ajatuksena: "Kun annan, saan". Tämä periaate on hyvin voimakkaasti mukana lahjoittajien reiluuden kokemuksessa ja halussa olla lahjoittamassa osaamistaan.
Ilkka: Lähtökohtaisesti lahjoittajat haluavat pitää kiinni omasta vapaudestaan, autonomiasta eli mitään "poppakonstia" sitouttamiseen ei ole. Siksi on tärkeää huolehtia ihan perusasioista.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tulisi luoda kiitollisuuden käytäntö tai kulttuuri, jolla varmistaa, että lahjoittajaa kiitetään aina. Kiitoksen tavassa voi sitten käyttää luovuutta - usein kuitenkin jo kiitoksen sanominen on riittävä. Oivallisia kiitollisuuden osoituksia tai palkitsemisia voisivat olla myös palaute tehdystä työstä, joka auttaa kehittymään tai symboliset lahjat kuten antaa kukkia tai kiitoskortti. Yhteistyön jakaminen sosiaalisessa mediassa voi myös joissain tilanteissa tulla kysymykseen. Tällöin sosiaalinen verkosto yleensä palkitsee kehuilla ja lahjoittajat myös usein mielellään jakavat hyvää asiaa eteenpäin. En usko, että monikaan panisi hanttiin, jos jonkin lahjoitusprojektin päätteeksi vietettäisiin illanistujaisia, jossa sosiaalinen verkosto laajenee ja sitoutuminen järjestön ihmisiin voimistuu.
Kiittäminen tai palkitseminen tavalla tai toisella on todella tärkeää, sillä kokemus kiittämättömyydestä voi aiheuttaa vastavuoroisen käyttäytymisen mukaisesti sen, ettei lahjoittaja halua enää toiste olla järjestön apuna. Kyse on nimenomaan kokemuksesta ja joskus tällainen kokemus voi aiheutua vahingossa huolimattomuudesta, hajamielisyydestä tai virheellisestä olettamuksesta.
Ilkka: Selkeästi antoisinta oli päästä itse tekemään asiantuntijuuden lahjoittamista. Koin, että opinnäytetyölläni on merkitystä ja pääsin auttamaan hyvää asiaa eteenpäin ja osaamiseni karttui prosessin aikana. Voin vilpittömästi sanoa, etten juurikaan ajatellut työtäni tehdessä, että saisinpa siitä hyvän arvosanan, vaan fokus oli saada aikaan mahdollisimman hyödyllinen työ sen tavoitteeseen nähden. Oli motivoivaa, kun tavoite oli niin selkeä ja aihe erittäin mielenkiintoinen.
En ole itse ollut koskaan vapaaehtoistyössä mukana ja opin paljon siitä miksi ihmiset lähtevät toimintaan mukaan. Opiskelin käyttäytymistaloustieteitä, jolloin ihmisten käyttäytyminen on minulle suuri mielenkiinnon aihe. Voi olla, että päädyn itsekin tulevaisuudessa vielä lahjoittamaan asiantuntijuuttani. Mielelläni tutustuisin paremmin myös ihmisiin, jotka ovat järjestömaailmassa mukana.
Ilkan työhön pääset tutustumaan Theseus-portaalin kautta.
