Rikastu lahjoittamalla

Pandemian aikana olemme nähneet monia todisteita siitä, että ihmiset eri puolilla maailmaa ovat ryhtyneet pitämään huolta toisistaan. Nämä uutiset ovat tuoneet poikkeusaikaan toivoa ja vahvistaneet kaikkien hyvinvointia. Goodwill -hanketta suunnitellessani minulla oli aavistus siitä, että lahjoittaminen ja toisten auttaminen on win- win toimintaa. Sen lisäksi, että lahjoituksen vastaanottaja saa apua, myös lahjoittajan hyvinvointi kasvaa ja usein tämä hyvä säteilee myös ympäristöön.

Samalla kun Goodwill-tiimimme on tehnyt työtä lahjoittamista helpottavan verkkopalvelun kehitystyön ja lahjoittamisen hyvien käytäntöjen parissa, olen itse perehtynyt tarkemmin lahjoittamisen hyvinvointivaikutuksiin. Tutkimustiedon kokoaminen on ollut inspiroiva löytöretki ja vahvistanut ennakko-oletuksiani lahjoittamisen hyvää tekevästä vaikutuksesta. Auttamishalun yleisyyttä ja sen hyvinvointivaikutuksia on tutkittu eri puolilla maailmaa, ja auttamishalun on todettu olevan universaali ilmiö. Hyvinvointivaikutuksia selittää osaltaan se, että hyvän tekeminen aktivoi aivojemme mielihyväaluetta. Joissakin kokeissa ihmisille on annettu pieni summa rahaa ja ohjeistettu heitä käyttämään se joko itsensä hemmotteluun tai vaihtoehtoisesti ostamaan lahja jollekin tai antamaan raha hyväntekeväisyyteen. Jälkimmäiset valinnat tehnyt ryhmä oli myöhemmin onnellisempi ja tyytyväisempi.

Tutkimusten mukaan myös yksi hyvä teko päivässä lisää tyytyväisyyttämme elämään. Sosiaalisen tuen antamisen muille on todettu vähentävän kuolleisuutta ja säännöllinen lahjoittaminen ennakoi alhaisempaa verenpainetta. Ikääntyneillä 40 dollarin käyttö hyväntekeväisyyteen kolmen viikon ajan laski verenpainetta yhtä paljon kuin liikunta. Auttavaisuuden on todettu vähentävän myös masennusta ja muita mielenterveysongelmia. Hyvinvointivaikutuksien syntymiseksi tutkijat ovat löytäneet kuitenkin joitakin reunaehtoja. Ensinnäkin lahjoittamisen täytyy olla aidosti vapaaehtoista. Tämän lisäksi lahjoittajan yhteys lahjoituksen vastaanottajien kanssa ja mahdollisuus nähdä avun vaikutukset vahvistavat hyvinvointivaikutuksia ja onnellisuutta.

Lahjoittamisen ja altruismin motiiveista löytyy myös paljon tekstiä. Osa tutkijoista kyseenalaistaa sen, voiko pyyteetöntä auttamishalua ja altruismia olla olemassakaan, sillä usein muiden auttamisen taustalla ajatellaan piilevän aina myös itsekkäitä motiiveja. Paljon pohdintoja löytyy myös siitä, miten auttaminen ja evoluutioon sisältyvä kilpailuasetelma voidaan sovittaa yhteen. Miten ihminen lajina on hyötynyt muiden auttamisesta? Kysymys herää varsinkin silloin, kun ihmiset näyttävät auttavan myös kaukana oman laumansa ulkopuolella olevia ihmisiä. Ehkä ihmisyydessä on muitakin vahvoja voimia kuin lajin säilymiseen liittyvä kilpailu, vaikka meitä on ahkerasti muistutettu elämisestä kilpailuyhteiskunnassa. 

Vaikka itsetutkistelu on monessa tilanteessa hyödyllistä, niin auttamisen motiivien syvälliseen penkomiseen ei tarvitse jumittua.  Voimme lahjoittamisen hyvinvointivaikutuksiin liittyvän tutkimuksen valossa tunnustaa sen, että auttamisemme takana on tosiaan myös itsekkäitä motiiveja. Ymmärrämme, että näin eläen voimme itsekin paremmin, ja lahjoittaessani aikaa tai rahaa molempien osapuolten hyvinvointi ja onnellisuus voi kasvaa. Tällaisen ”itsekkyyden tunnustaminen ” tekee lahjoittamisesta arkipäiväisempää ja poistaa siitä turhan sädekehän. Lahjoittaminen voi olla elämässämme liikunnan, terveen ravinnon ja luontoyhteyden kaltainen hyvinvointitekijä. Lisäbonuksena maailmankuvamme avartuu ja saamme hetkeksi ravisteltuna harteiltamme itsekeskeisyyden tuomia ahtaita näkymiä. Ollessamme kosketuksissa avuntarvitsijoihin voimme myös oppia heiltä monia asioita ja oman elämän murheetkin asettuvat oikeaan perspektiiviin. 

Olet tervetullut mukaan kehittämään hyvinvointia vahvistavan lahjoittamisen eri muotoja liittymällä Goodwill ry:n jäseneksi.

Pro bono -työn opit

Friendship-mobiilisovellus tähtää yksinäisyyden vähentämiseen yhdistämällä samanhenkiset ihmiset ja tarjoamalla tekemistä käyttäjälle sopivilla kriteereillä. Sovellusta on kehitetty vapaaehtoisvoimin jo useamman vuoden ajan. Työ on ollut hyvin antoisaa, mutta tuonut mukanaan myös haasteita. Eri asiantuntijoiden, järjestöjen ja yritysten halu olla edistämässä tärkeää asiaa on ollut ilahduttavaa, jopa liikuttavaa. Yhteistyö hyvien asioiden äärellä tarjoaa siis vielä tulevaisuudessa paljon mahdollisuuksia niin Friendshipin, kuin muidenkin hankkeiden äärellä. 

Aika on otollinen erilaisen pro -bono -osaaminen ja erilaisen yhteistyön hyödyntämiselle. Merkityksellisyyden nouseminen osaksi tämänpäivän työelämän vaatimuksia luo painetta yrityksille ja muille yhteisöille kantaa kortensa kekoon yhteisen hyvän puolesta. Merkkinä tästä on myös vapaaehtoistyön suosion kasvu. Tämä luo otollisen kentän hyödyntää erilaista osaamista ja innostaa eri alojen huippuja vaikuttavien asioiden kehittämiseen. 

Halua hyvien asioiden tekemiseen siis löytyy. Kyse on paljolti siitä, että tarvitaan rohkeutta ennakkoluulottomasti lähestyä ja innostaa haluttuja tahoja mukaan. Tietysti idea on osattava myydä konkreettisten ehdotusten kera. On osattava asettua lähestyttävän organisaation asemaan ja tarjota mahdollisuutta heitä kiinnostavalla ja hyödyttävällä kulmalla. Viimeinen silaus tehdään uskottavuudella; taustatiedot on oltava hyvin hallussa, tiimin osaava ja perustelut vaikuttavuudesta vankat. 

Pro -bono -yhteistyössä keskeisenä haasteena näyttäytyy sitoutuminen. Pelkkä alkuinnostus ei riitä, vaan mukanaolijoilta tarvitaan vahvaa halua ja uskoa ideaan, jotta kiire ja pienet vastoinkäymiset eivät aja yhteistyötä näennäiseksi tekemiseksi. Kiire on usein syy sille, ettei sovittuja asioita olla saatu tehtyä ja aikataulu venyy. Tämä luo lisää haasteita, sillä suunnitelmissa on usein samanaikaisesti useita toisistaan riippuvaisia asioita.

Ennen pro bono -avun sopimista on siis hyvä tiedostaa aikatauluhaasteet ja keskustella niistä avoimesti. Kannattaa varmistaa mukaanlähtevän tahon sitoutumisaste. Tilannetta on syytä tarkastella myös pidemmällä aikajänteellä ja sopia siitä, mihin asti mukaantuleva taho sitoutuu. Realistisen aikataulun ja tilanteen kuvaaminen on avainasemassa. Matkan varrella hyvä kommunikaatio ja tilanteen säännöllinen tiedottaminen yhteistyökumppanille vähentää riskiä yhteistyön tehottomuudesta.

Yhteistyö on kovassa huudossa yhteiskunnan eri toimialoilla, mikä on hieno asia, muttei itseisarvo. Jotta pro bono -kumppanin kanssa tehtävä yhteinen matka ei muodostuisi näennäiseksi asian edistämiseksi, on konkretiassa pysyminen olennaista. Yhteistyön hyödyllisyys mitataan siinä, mitä oikeasti saadaan aikaan. On siis hyvä lähestyä yhteistyötä rakennettaessa mahdollisimman konkreettisin ehdotuksin aikatauluineen ja vastuineen, jottei asia jää vaan puheen ja kiinnostuksen tasolle. Kaikista arvokkainta on löytää asiantuntija tai toimija, joka on valmis laittamaan kädet saveen ja edistämään asiaa. Tästä on myös Friendship-projektissa hienoja kokemuksia. 

On erittäin arvokas asia, että yhteiskunnan eri sektoreilla löytyy aitoa halua hyvien asioiden tekemiseen. Nöyrä kiitollisuuden osoitus heille, jotka ovat olleet mukana Friendship-talkoissa taistelemassa yksinäisyyttä vastaan!

Lahjoittaja nukkuu huonosti

Minä olen lahjoittaja – yksi 1,8 miljoonasta suomalaisesta. En lahjoita paljon – sen verran, kuin oma taloustilanteeni antaa myöden. Lahjoitusstrategiani on kaksiosainen. Valitsen vuoden-parin välein jonkun hieman pienemmän ja ei-niin-tunnetun järjestön, joka tekee työtä erittäin vähäosaisten ihmisten parissa. Suurta yleisöä puhuttelevat kriisit, lapset ja eläimet, minua mielenterveys- ja päihdeongelmaiset ja asunnottomat.

Toinen tapani lahjoittaa on antaa rahaa kadulla. Feissarit ja lipaskerääjät ohitan, mutta yksityishenkilöille annan rahaa. Tämä tarkoittaa, että olen seissyt R-kioskin jonossa resuisen miehen takana, jolle juuri annoin “ruokarahaa”, mutta joka tarvitsikin tupakkaa. Mieleen on jäänyt myös nuori nainen, jonka opintotuki on ollut loppu useammin kuin voisi kuvitella.

Pari päivää sitten huomasin, että lahjoitusstrategiaani kuuluu myös ns. kolmas linja. Kun lähdin töiden jälkeen kävelemään konttorilta kohti Helsingin Kamppia, eteeni kiilasi romanikerjäläinen anellen rahaa. Yritin ohi, mutta nainen ei siirtynyt. Vaikeroiva “please madam” kaikui korvissani, kun omasta suustani kuului ärsyyntynyt “please”. Kun hetken päästä kolme vartijaa käveli vastaan, mieleeni palasi puoliksi hampaattoman naisen ilme. Minä en ole ole tällainen ihminen, sanoin itselleni. Minusta on tullut tällainen ihminen. Suljen romanikerjäläiset silmistäni samalla rutiinilla kuin Helsingin sanomien kauppittelijat, puhelinoperaattorien myyjät tai tunnettujen hyväntekeväisyysjärjestöjen feissarit.

Itsetutkiskelu ja pari unetonta yötä eivät ole johtaneet mihinkään. Kävelen kerjäläisten ohi monta kertaa viikossa. Vaikka tyhjentäisin lompakkoni joka kerta, en pystyisi pelastamaan heitä. Onneksi Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö ylläpitää Helsingissä liikkuvan väestön päiväkeskus Hirundoa. Siellä romanikerjäläiset voivat hoitaa pyykinpesua ja henkilökohtaista hygieniaansa. Päiväkeskuksen työn painopiste on kuitenkin siirtynyt hätäavusta kestävämpiin ratkaisuihin, kuten toimeentuloedellytysten luomiseen. Harva kerjää kadulla huvikseen.

Minulle sopivin tapa auttaa heikompiosaisia ja antaa oma panokseni on rahan lahjoittaminen. Se ei vaadi  aikaa ja ponnisteluja kiireisten työpäivien jälkeen, pelkkää hyvää tahtoa. En kuitenkaan voi lahjoittaa, ellen luota varojen kerääjään. Onneksi asun Suomessa, missä on satoja luotettavia yhdistyksiä, kuten Diakonissalaitos, jotka tekevät työtä vaikeiden erityisryhmien parissa ja tarjoavat pitkäjänteistä apua, jota syrjäytymisen kierteen katkaisu vaatii.

Tämän joulun lahjoituskohdetta ei ollut vaikea keksiä.

Metropolian projektikurssilaisen odottamaton asennemuutos

Syyskuun alkupuolella saimme koulun kautta asiakasprojektin Goodwill ry:ltä. Meidän toimeksianto kuului suurin piirtein seuraavasti: “Tarvitsemme mahdollisimman monta ideaa digitaaliseen lahjoittamiseen”. Luovuutemme sai kukkia täysin ilman rajoja. Ei reunaehtoja tai turhia toteutettavuuden murheita.

Ensimmäiset ratkaisut, jotka tulivat mieleen, vaikuttivat itsestään selviltä. Meni hetki, että pystyimme ryhmän kesken karsimaan oletuksia. Taustatyö oli tarpeen, koska kyseessä oli meille entuudestaan tuntematon kenttä.

Oma käsitykseni lahjoittamisesta oli jäänyt ns. ”feissari-tasolle”.

Varmistaaksemme, että ideoita tulisi mahdollisimman paljon, järjestimme luokkatovereillemme kaksi työpajaa – samalla estottoman ideoinnin kärjellä, kuitenkin päättäväisesti fasilitoituna. Huomasimme iloksemme, että emme olisi keskenämme neljän hengen ydintiimin kanssa oivaltaneet lähes kaikkia lopullisia ratkaisuja.

Jälkiviisaana on pakko myöntää, että jos olisimme heti alkuun tehneet vaikkapa syväluotaavan analyysin kaikista vaatimuksista, niin emme välttämättä olisi päätyneet samoihin oivalluksiin. Pelkästään Suomen rahankeräyslakiin perehtymällä on helppo jäädä jumiin byrokratiaan, joka tietysti takaa poikkeuksellisen luotettavuuden nykyiseen järjestötoimintaan.

Workshopeissa saimme ennen kaikkea vahvistusta taustatyöllemme. Hullunkurisimpien ideoiden, kuten maksupäätteellä varustetun dronen tai “lahjoitustarkastajan”, oli tässä aikaikkunassa vain tarkoitus herätellä meidän luovuutta. Suurimmassa osassa keräämistämme ideoissa on oikeaa toteutuspotentiaalia ja kaikista houkuttelevimmista oli helppo laatia kevyitä konsepteja.

Mitä ajattelen lahjoittamisesta projektin jälkeen?

Samaan aikaan kun saimme toimeksiannon, Veikkaus piti tiedotustilaisuuden heidän hyväntekeväisyystoimintansa muuttuvasta tilanteesta. Jatkossa yksilön tasolla auttaminen vaatii enemmän aktiivisuutta ja vastaavasti järjestöiltä vaaditaan tehokkaampia keinoja päästä lähemmäksi potentiaalisia lahjoittjia.

Uskon, että lahjoittaminen tulee muuttumaan kaiken muun toiminnan tavalla personoiduksi ja hajoamaan suurien organisaatioiden ulkopuolelle. Siitä tulee Yhdysvaltojen nykyisen tilanteen tapaista, jossa ihmiset pitävät toisistaan huolta – niin rahallisesti, kuin aineettomastikin.

Ihmiset kokevat yhä suurien hyväntekeväisyysjärjestöjen tukemisen helpoimpana, mutta tahtovat myös kokea välittömän vaikutuksen antamastaan avusta.

Tämä vaatii aktiivista otetta ja samankaltaista uteliaisuutta lahjoitustoimintaa kohtaan, joka minulla ainakin heräsi näitä asioita pohtiessa.

Loppujen lopuksi haluaisin ajatella, että oma itsekkyyteni on tullut muutaman pykälän alas. Kuluttajilla on nykyään suuret vaatimukset ostamistaan palveluista, mutta vaaditaan todellista asennemuutosta, että he alkaisivat odottaa tekemältään hyväntekeväisyydeltä samaa.

Janne Pelkonen

Kuinka idea palvelusta lahjoittajille syntyi?

Noin seitsemän vuotta sitten istuin lounaspöydässä yrittäjä Sandor Enquistin seurassa. Muiden kuulumisten lomassa ystäväni mainitsi, että on harmi, ettei rahan lahjoittajilla ole saatavilla neuvontaa lahjoituskohdetta miettiessään. 

Ansaintamielessä rahojaan sijoittavallahan on ulottuvillaan lukuisia neuvonantajia ja ammattilaisia, jotka auttavat sopivan kohteen löytymisessä ja kohteiden vertailussa.

Ajatus jäi mieleeni kytemään, ja muistan puhuneeni asiasta monen ihmisen kanssa lounaskeskustelumme jälkeen, kunnes ajatus hautautui joksikin aikaa. Ensimmäinen palanen tulevaan hankkeeseen oli kuitenkin löydetty.

Lahjoitus voi olla osaamista

Seuraavina vuosina olin paljon tekemisissä sosiaali- ja terveysjärjestöjen kanssa ja huomasin, että ruohonjuuritasolla järjestöjen toiminnassa oli usein tilanteita, joissa olisi kaivattu pientä apua esimerkiksi IT-laitteiden kanssa. Seurasin esimerkiksi yhden järjestön muuttoa kiinteistöstä toiseen. Asumisyksikön työntekijät olivat aivan huikeita osaajia kuntoutus- ja hoivatyössään, mutta muuton jälkeen televisiot (jotka olivat tärkeitä iäkkäille asukkaille) ja tietokoneet olivat viikkoja asentamatta.

Ajattelin silloin, että eräs ystävistäni olisi voinut laittaa laitteet kuntoon muutaman tunnin työllä, millä olisi ollut huomattava merkitys sekä asuisyksikön työntekijöille että asukkaille. Tiesin hyvin, että järjestöillä oli paljon myös muita asiantuntijatarpeita silloin tällöin.

Vapaaehtoisuus voisi olla siis muutakin kuin perinteistä seurustelua, ulkoiluapua tai tukihenkilötoimintaa.

Ajatus asiantuntijavapaaehtoisista lähti pikkuhiljaa kehittymään. Uskoin, että moni olisi valmis antamaan omaa työ- tai harrastuspohjaista osaamistaan muutamia tunteja kuukaudessa, ja tästä olisi suuri apu järjestöille. Vain järjestelmä tähän puuttui. Ehkä tämä voisi olla osa lahjoittamisen kehittämisen hanketta?

Yritys voi lahjoittaa aikaa

Muutama vuosi tästä olimme perustaneet Goodwill ry:n tukemaan FRIENDSHIP-ystäväsovelluksen kehitystä. Idea oli lähtenyt opiskelijoista, mutta mukaan oli yllättäen tullut myös oppilaitoksia, asiantuntijoita ja yrityksiä.

Työskenneltyäni itse pitkään järjestömaailmassa olin tottunut operoimaan tuttujen yhteistyökumppaneiden ja rahoituslähteiden kanssa. Olin yllättynyt yritysten valmiudesta antaa omaa panostaan merkitykselliseksi kokemaansa toimintaan, ja huomasin pro bono toiminnan olevan laajaa. Kuitenkin, vain suurimmat järjestöt pystyivät hyödyntämään sitä. 

Asiantuntijaosaamisen lisäksi monien yritysten henkilöstöpolitiikkaan kuului antaa työntekijöille mahdollisuus käyttää vapaaehtoistyöhön muutamia päiviä vuodessa. Ajattelin, ettei tämän järjestäminen välttämättä ollut helppoa.

Järjestöt ja yritykset toimivat usein aivan kuin eri maailmassa, ja valmiita hyviä käytäntöjä ei ollut. Tarvittiin sillanrakentajaa.

Rahalahjoitus helpommaksi

Vaikka en ole mikään digiasiantuntija, aloin pyöritellä ajatusta siitä, voisiko lahjoittamisen kohteita etsiä myös verkkopalvelun kautta. Jos sosiaali- ja terveysjärjestöt ilmoittaisivat projekteistaan sekä asiantuntijavapaaehtoisten tarpeistaan, lahjoittavat voisivat kenties hakea kohteita alueittain ja työaloittain. Jos joku haluaisi lahjoittaa esimerkiksi lastensuojelulle kotipaikkakunnallaan, hän saisi näkyviin kotipaikkakuntansa lastensuojelun projektit, joihin tarvittaisiin tukea.

Lahjoittamiseen ja altruismiin liittyvät tutkimukset sekä käytännön kokemukseni kertoivat siitä, että mukanaolo merkityksellisissä jutuissa voi olla voimaannuttava kokemus myös lahjoittajille.  Näytti siltä että ”hyvän tekeminen” olisi siis myös osa hyvinvointiamme hieman samaan tapaan kuin liikunta ja terveelliset elämäntavat. Itse asiassa näytti siltä, että kaikki osapuolet hyötyvät, kun jaamme jotakin omastamme ja osallistumme yhdessä merkityksellisisiin asioihin. 

Uutisvirta, jota päivittäin seurasin, ei näyttänyt juuri nostavan esiin hyviä, positiivisia asioita, joissa yhdessä tehtiin maailmaa paremmaksi.

Lamauttavan uutisvirran vastapainoksi olisi nostettava myös hyviä, toivoa vahvistavia uutisia.

Voisiko nämä ajatukset sovittaa yhteen hankesuunnitelmaan?

Ajatusten kypsyessä huomasin sattumoisin sosiaali- ja terveysministeriön avustuskekus STEAn ideakilpailun, johon laitoin vuosien mittaan vähitellen kehittyneen idean. Olin iloisesti yllättynyt, kun kuulin sen päässeen jatkoon yhdessä 13 muun idean kanssa – yli sadan ehdotuksen joukosta. STEAn työpajoisssa hankeideaa kehiteltiin eteenpäin, ja keväällä 2019 saimme kokeilulle kolmen vuoden rahoituksen.


Tuomo Salovuori

Puheenjohtaja,
Goodwill ry